Kutsun seuraavaksi vieraaksi Sami Poimalan. Äijähän on fribaliiton puhis ja tietää säännöistä kaiken. Lisäksi Sami tunnetaan miehekkäästä pitkästä tukastaan ja mahtavista upseistaan (stadin ykkönen ehkä?). Kisojakin Poimuri on kiertänyt ahkerasti viime vuosina.
-Miko
Sami Poimala
1. Koska aloitit frisbeegolfin?
Ekan kerran oon frisbeetä heittänyt varmaan joskus 80-luvun lopulla, jolloin moiset kapistukset olivat kovassa muodissa. Silloin ei kuitenkaan mistään golfista (suurella yleisöllä) ollut tietoakaan.
Merkittävä tapahtuma oli vuosi 2000, jolloin kaveriporukalla piti mennä rannalle kopittelemaan ja kun kellään ei ollut frisbeetä, piti mun lähteä kaupasta moinen hakemaan. Paikallisessa InterSportissa (Jyväskylässä) ei kuulemma ollut mitään tarjolla… paitsi että oli sittenkin.
Joku huutaa takahuoneesta että on meillä täällä yks tämmönen kummajainen. Siitä leipä mukaan ja kopittelemaan.
Ihmetystä aiheutti se, että eihän se lentänyt oikein yhtään mihinkään. Painavakin oli ja kiinni otettaessa sattui ihan pirusti. Päällä luki joku mystinen ”Stingray”. Kopittelu jäi lyhyeen.
Tuon tekstin lisäksi kiekossa luki myös ”disc golf” ja moinen termi aiheutti ihmetystä, joten eikun Googl… Altavistaamaan, mistä on kyse.
Sieltähän se totuus sitten paljastuikin ja ajattelin ”ei hitto, onpa siisti laji”. Sinä kesänä sitten tehtiin puistoihin omia ”ratoja” siten, että pitää osua johonkin puuhun, ja kiertää tiettyä reittiä jne.
Sitten harrastus kuitenkin unohtui, kunnes kesällä 2004 minut sattumalta kutsuttiin mukaan tutustumaan Vihiojan rataan. Heräsi pienimuotoinen ihmetys ”mitä ihmettä, onko Suomessakin tämän pelin harrastajia”.
Kaksi kierrosta Vihiojaa ja kärpänen puraisi heti.
Silloisesta Frisbeezeristä kyselin, josko joku voisi lähteä opastamaan aloittelijaa ja sainkin jonkun mystisen Tommin yhteystiedot. Sähköposti laulamaan ja kaverihan vastasikin pian ja sovimme treffit Epilän radalle. Harrastajan opastuksella alkuun ja treenaamaan. Tommi näytti niin hienoja heittoja, että halusin heti pystyä itse samaan.
Myöhemmin lueskelin netistä, että kyseessä näytti olevan yksi silloisia Euroopan huippupelaajia! ”Kivasti tehty”, ajattelin.
Sitten samana syksynä frisbeeratojen ja peliseuran perässä (nojoo, myönnetään, myös töillä saattoi olla vaikutusta) muutto Helsinkiin ja loppu onkin historiaa 
2. Mikä frisbeegolfissa vetoaa?
Kun näin Tommin heittoja, innostuin jotenkin suunnattomasti. Myös ajatus siitä, että huippupelaaja lähtee niin avuliaasti opastamaan vasta-alkajaa, tuntui hienolta. Jos aloittaisin tennis-harrastuksen, tuskinpa Jarkko Nieminen lähtisi noin vain opettamaan… ainakaan ilmaiseksi.
Ekaa kertaa kun kävelin Talin viikkokisoihin, minut poimittiin tien varrelta autokyytiin ja otettiin siten heti porukkaan. Alusta lähtien fribaa harrastava porukka on tuntunut niin mukavalta, että jo pelkästään siitä syystä tämä scene vetää puoleensa.
Frisbee välineenä on aina kiehtonut, miten sillä voikin tehdä niin monenlaisia temppuja. Ja kun laji on niin helppo aloittaa, eikä vaadi mitään suunnatonta treenimäärää, jotta siitä voisi nauttia (yritäpä nauttia vaikka tenniksestä, jossa ei edes syöttöä saa osumaan ruutuun millään…).
Kukin voi harrastaa lajia itselle sopivalla tavalla ja haasteet eivät lopu koskaan.
3. Oletko asettanut tavoitteita frisbeegolfissa?
Pelilliset tavoitteet ovat tainneet redusoitua siihen, että ”voi kunpa joskus menis kaikki putit alle 7-metristä sisään”. Ihan sama millaiseen sijoitukseen sillä pääsisi (tällä hetkellä yllättävän korkealle ainakin Suomessa), mutta lyhyet puttimokat ovat turhauttavia
Laajemmin, olisi mukava nähdä, että laji saavuttaisi paikkansa yhtenä koko kansan liikuntamuotona ja että kilpapelaajamme saisivat kunnon puitteet treenaamiseen ja kilpailujen järjestämiseen. Käytännössä tämä tarkoittaisi muutamaa Järvan/Skellefteån veroista kiinteää, suljettua rataa.
4. Mitä saavutustasi arvostat eniten?
En ole missään vaiheessa lähtenyt tosissani ’saavuttamaan’ mitään. En treenaa lähellekään niitä määriä, joka vaadittaisiin vakavasti otettavalta kilpaharrastukselta.
Varmaan suurimmat saavutukset liittyvät siihen, että olen jatkanut samaa perinnettä, johon itse törmäsin harrastusta aloittaessani; lähden koska tahansa esittelemään lajia, pitämään peruskursseja ja valmentamaan jo pidemmälle ehtineitäkin. On ollut mukavaa nähdä, kuinka jonkun toisen peli on kehittynyt opastuksen seurauksena.
5. Oletko heittänyt holareita? Jos niin missä?
On noita muutamia kertynyt: Meikussa pari, Rautalammilla yksi neitsytkierroksella ja unohtumattomimpana European Openissa vuonna 2006 viimeisellä väylällä, viimeisellä kierroksella turnauksen päättävä heitto meni tiiltä suoraan häkkiin, vieläpä suuren yleisön edessä. Varmaan suurimmat aplodit mitä koskaan tulen pelaamalla saavuttamaan
6. Kerro kotiradastasi
Tali. En suosittele aloittelijalle, mutta jokaiselle jo lajin saloihin perehtyneelle ehdottomasti kokeilemisen arvoinen kisarata. Ja tokihan se on yksi suomen parhaiten ylläpidettyjä ja muutenkin hieno paikka.
7. Mikä on suosikkikiekkosi?
TT ”Parempaa Rataa” CFR Destroyer. Tai jos pitäis valita vain yksi kiekko autiolle saarelle, niin se olisi kyllä Aviar. Tai sitten Roc.
8. Entä suosikkiratasi?
Disc Golf Terminalen, Skellefteå. Tällä radalla tuntee olevansa frisbeegolfradalla. Monipuolinen, haastava, mutta antaa myös tilaisuuksia hengähtää. Ja ”tykittää”. Skellefteån pojat ovat onnistuneet sillä harvinaislaatuisella tavalla, että heidän radalla on kiva pelata aina.
Kuka tahansa osaa suunnitella vaikean radan, mutta sellaisen radan, jossa on kiva myös epäonnistua, suunnitteleminen on pari magnitudia vaikeampaa.
Niin, ja tämä rata on ole mahdoton millään taitotasolla. Kullekin taitotasolle löytyy mahdollisuus suoriutua radasta kunnialla.
9. Tomo vai joku muu heitto?
Upsini heitän kyllä peukulla, mutta tässä viime vuosina on käynyt sellainen hämmästyttävä asia, että olen oppinut hieman heittämään myös muita heittoja, joten upsien määrä on vähentynyt dramaattisesti
Mikon extrat
+ Mikä on sun upsin salaisuus?
Eiköhän nyt kuitenkin jätetä se stadin ykkösen titteli Piipolle, joka heittää upsia vaikka selällään maaten – olkapään kunnosta riippumatta – pidemmälle kuin minä.
Oma henkilökohtainen salaisuus lienee junnuna harrastetuissa sulka- ja lentopallossa. Liikerata on siis kovin tuttu.
+ Koska leikkaat tukkasi ja alat treenaan kunnolla?
Edellisestä pitkätukkaherjasta ehtikin jo kulua lähes kymmenen vuotta ja ajattelin että kohta voisi olla aika. Onnistuit kuitenkin nollaamaan laskurin, joten palataan asiaan v. 2021.
+ Koska Suomeen saadaan yhtä hieno rata kuin Järvä tai Skellefteå?
Aikanaan arvelin sen tapahtuvan vuonna 2010, mutta olin valitettavasti väärässä. Nyt sanoisin, että jos ei vuoteen 2015 mennessä, niin sitten ei koskaan.
+ Oletko pelannut koskaan ns. unelmakiessiä? Missä ja milloin?
Unelmakiessi tarkoittaisi mulle sitä, että että järkevästi perustellen ei voisi valittaa mistään (aina voi toivoa ihmeitä, mutta realismi mukaan). Eli esim. ei yhtään missattua alle 6-metristä puttia. Sellaista ei ole vielä näkynyt.
Perinteisesti olen parhaat rundini pelannut joko Järvassa ja Skellefteåssa, joissa molemmissa on 1000-raja mennyt rikki, kovin on muistaakseni Järvan 1018 parin vuoden takaa, tulos taisi olla 55. Se oli ”unelmakiessi” pois lukien ne pari missattua viismetristä. Kummasti alkaa putti tutisemaan kun ajattelee ”hitto, tästähän on tulossa hyvä rundi”.
Lisäkysymyksiä Samille foorumilla