Kiitos omasta puolesta kyssäreistä ja jatkossakin saa kysellä jos jotain jäi kysymättä. Seuraavaksi viikon vieraaksi tulee Janne Lahtinen.
Pitkänlinjan fribailija myös hän, frisbeegolradat.fin perustajia ja Kauppias Meresmaan oikea käsi.
Joten olkaa hyvä!
–Hege
Janne ”teknis” Lahtinen
Jahas!
Aloin kylmästi skriivailemaan 
vastauksia ja tajusin vasta jälkikäteen katsoa, että muuthan on tosiaan vastailleet aika paljon lyhytsanaisemmin mun edellä. Mutta mennään nyt näillä kun tuli kirjoiteltu. Tässä siis haippia kansalle:
1. Koska aloitit friban ja muuta fribataustaa
Ihan oikean golf-frisbeen sain ensimmäistä kertaa käteen jossain Koivistonkylän ala-asteen myyjäisissä, kun ilman parempaa tietoa sellaisen ostin. Kyseessä oli punainen XClone ja vuosi oli varmaan 1997.
Ei kyllä mitään tietoa siitä, että kuka siellä niitä kauppasi. Pitkän aikaa se lojui melko koskemattomana, kunnes keväällä 1999 lähdin muutaman jo hetken pelanneen kaverin kanssa ensimmäistä kertaa Legendaariseen Vihiojan frisbeepuistoon pelaamaan ja sillä tiellä ollaan vieläkin.
Jo ensimmäisenä kesänä tuli pelattua silloiset isoimmat kotimaan kisat MDGF ja Seppokisat Suomenlinnassa. Alkuunsa tuli muutenkin kierrettyä enemmän SM-sarjaa ja pienempiä kisoja ja joku vuosi tuli vähän menestystäkin, mutta pikkuhiljaa kisojen kiertäminen hiipui jonkin verran (siinä ny oli kuitenkin teini-ikä ja kaikkee).
Nyt viime vuosina olen kerännyt luuni kasaan lähinnä vaan isompia kisoja, kuten European Openia ja satunnaisia SM-Mittelöitä varten, mutta kyllä kisareissuilla on edelleen pirun mukavaa.
Pelaamista en koskaan lopettanut mihinkään, mutta harrastuksen luonne muuttui ainakin hetkellisesti enemmän fiilistelyksi kuin kilpaurheiluksi. Mulle tässä lajissa on aina ollut hienointa se onnistumisen fiilis, jonka hyvänä päivänä saa joka heitosta.
Vaikka kisaaminen onkin aina siistiä, niin itselleni tämä laji toimii terapiana sille, etten hyökkää silmittömästi ihmisten kimppuun kadulla. No eikai ny sentään, mutta kyllä tossa fribatouhussa on sellanen rauhoittava, jopa maailmaasyleilevä tatsi, jota ei itsestään osaa päästää pihalle mitenkään muuten kun pelaamalla.
Pidän itseäni onnekkaana että olen löytänyt jotain sellaista. Jotkut etsii omaa juttuaan koko elämänsä, mulla se tuli vastaan koulumatkalla kutosluokalla. Ja se on aika pirun siisti juttu se.
Fribataustaa on varmaan hyvä valottaa myös sillä että olen vuodesta 1999 asti ollut Suomen legendaarisimman frisbeegolfseuran, DGCT:n, jäsen ja ainakin kuvittelen kuuluvani jollain tasolla siihen pahamaineiseen ”inside”-porukkaan.
Ja kyllähän tässä yhteydessä täytyy todeta että se on pirun siisti porukka kuulua. Niin joo, ja sit nykyään työskentelen täysipäiväisesti frisbeegolfin parissa Innova Europella, I guess that’s worth mentioning too.
2. Mikä frisbeegolfissa vetoaa, eli miksi pelaat?
Tässä touhussa vetoaa just ne jutut mitä kerroin jo tossa ekassa kysymyksessä, mutta myös monet muut. Frisbeegolf on sosiaalista toimintaa, pääsee tapaamaan kavereita ja näkemään niitä vähän erilaisessa asetelmassa kuin normaalisti. Ja kyllä mä siihen kilpailupuoleenkin sytyn.
Tykkään ylipäänsäkkin olla muita parempi asioissa (ylimielisyyttä) ja tässä lajissa pystyy olemaan ainakin välillä parempi kuin jotkut muut. Pitäis kyllä treenata enemmän (tai ylipäänsä) jos meinais tässä lajissa vielä mainitsemisen arvoisesti pärjätä. Toisaalta samalla tää laji opettaa paljon nöyryyttä kun kaverin lapasesta lähteekin se bossi puolta pidemmälle ja omat putit kolisee eturessuun. Sillon pitää vaan purra hammasta koittaa löytää se flow-tila, jota ei pysty oikeasti edes kuvailemaan.
3. Oletko asettanut tavoitteita frisbeegolfissa, jos niin millaisia?
Kisoihin joita on pelannut, on aina tullut asetettua jonkinlaiset tavoitteet ja joskus niihin on päästykin. Lisäksi olen asettanut tavoitteita esimerkiksi sille, että saisin frendejä kokeilemaan tai jopa harrastamaan lajia. Ja aika moni on kyllä mun ansiosta ensikosketuksen tai jopa lajikärpäsen pureman frisbeegolfiin saanut.
Tulevaisuudelle voisin asettaa sellaisen tavoitteen, että kävisin heittämässä ja kiertäisin kisoja hieman enemmän. Ehkä sellaset pari isompaa ja pari pienempää kisaa kaudessa olis hyvä. Ja joku päivä haluan vielä jenkkeihin pelaamaan isojen poikien skaboihin.
4. Mitä ”saavutustasi” arvostat eniten?
Tavallaan arvostan ehkä eniten sitä, että oon saanut aika monta ihmistä kokeilemaan tai innostumaan lajista ja ehdottomasti ainakin levittänyt sen sanomaa omaan vaikutusympäristööni. Pelillisesti varmaan se junnujen SM-titteli 2002 ja viime vuoden 20. Sija EM-skaboissa, vaikka en ollut käynyt kun ihan muutamia kertoja heittämässä pariin edelliseen kuukauteen on tuntuneet aika siisteiltä jutuilta.
5. Oletko heittänyt holareita? Jos niin missä?
Olen kyllä. Veikkaisin että lukema menee jossain 27 hujakoilla, mutta rehellisyyden nimissä sekosin laskuissa kyllä jo ajat sitten. Suurin osa houleista on nakeltu Vihiojalla, mutta nykyään holarit alkaa oleen jo aika harvinaista herkkua kun tulee heitettyä sen verran harvemmin ja vaikeampia ratoja.
6. Kerro ”kotiradastasi”
Vihioja on mulle SE rata. Siellä on kouluikäisenä tullut vietettyä varmaan enemmän aikaa kun kotona. Pari kertaa oltiin teltalla yötäkin. Vaikka tavallaan se ei varmaan monelle vaikuta kovin kummoiselta, niin mulle se on yksi maailman kauneimmista paikoista. Sieltä se kaikki lähti. Vihioja on kansallisaarre.
7. Suosikkikiekkosi?
Tää on paha. Draivereista olen sitä mieltä että Wraith ja PD on täydellisimmät kiekot mitä koskaan on tehty, mutta suosikki on silti vanha keltainen First Run Star Boss. Midareista ehdottomasti Star Mako ja puttereista legendaaristakin legendaarisempi Omega SS 1.15, niillä on tullut putattua nyt 12 vuotta ja 12 vuotta sitten niitä on viimeksi saanut uutena.
8. Suosikkiratasi?
Loppujen lopuksi oon kiertänyt yllättävänkin vähän, mutta jos puhutaan sellaisista joissa mieluiten pelaisin, niin täytyy sanoa Lauste. Siellä on juuri sellaisia väyliä joista diggaan ja useimmiten paistaa aurinko. Tavallaanhan suosikki on kyllä aina ollut Vihnu. Hyviä ratoja on myös Kuulaakso, Suomenlinnan vanha SM-rata ja Olhainin EM-kisarata.
9. Tomo vai joku muu heitto?
Tomo ei oikein omaan käteen kovin hyvin istu, mutta kyllä sitäkin tarpeen tullen tulee käytettyä. Oon kyllä varmaan aika pitkälti vaan RHBH-miehiä, vaikka forehommatkin onnistuu.
Hegen kyssärit
10. Kuka on Lihas-Lahtinen sun idoli frisbee touhuissa?
Tää nyt menee varmaan vähän kermaiseksi, mutta pakko tähän on sanoa että Kauppias itse eli Meresmaan Jussi. Kyllä sitä kieltämättä aika isosti ylöspäin katsoo ihan jo senkin takia mitä se kaveri on saanut tässä skenessä aikaan. Vaikka samalla se nyt onkin vaan se sama Jussi jonka kanssa on DGCT:n parissa tullut pyörittyä alusta asti.
Eikä muuten oo yhtään hullumpi pomonakaan, vaikka meillä nyt ei oikein mitään pomokulttuuria tuolla olekaan. Saa paljon haippia osakseen, mutta on kyllä sen kaiken haippauksen ansainnut. Asioiden tekijät erottaa aina niistä jotka tykkää lähinnä puhua ja Jussi ehdottomasti sellainen kaveri joka saa asioita tapahtumaan.
11. Paras/hauskin kisamuisto lukuisilta kisareissuilta joka on jääny mieleen?
On monta kisareissua joiden hauskoista muistoista ei julkisesti lähetä edes puhumaan, mutta tavallaan hauskimpia oli ne ihan ekat kisat kun oli vielä ihan skidi ja lähti ”isompien poikien” kanssa reissuun.
Etenkin Suomenlinnan skabat on jäänyt mieleen kun muut lähti Helsingin yöhön ja nuori Janne Lahtinen jäi nyt jo edesmenneen Jäppärin kanssa tutkimaan Suomenlinnaa. Paljon on kyllä hyviä muistoja sen jälkeenkin. Itse olen sikäli eläväistä sorttia, että kunnon Player’s Partyt miellyttää aina (etenkin jos kisa on jo ohi).
Lisäkysymyksiä ja vastauksia foorumin puolella.
