Seuraavaks olis vuorossa sitte Garffi eli Misi. Pitemmittä puheitta ole hyvä Mikko.
Oma kysymykseni Mikolle: Kerroppa joku uudenvuoden lupaus joka liittyy fribaan. -Jukka
Mikko Karvinen
– Frisbeegolfin peluu tuli alotettua 2008 vuoden Tammerfestien reissulla kun Aisenhaueri sai puhuttua ympäri mut kokeileen vihiojalle heittää tota kiakkoo. No ylläri, joskus suju ja pirkun satuin saamaan. Siitä sitte isohannun lutkuilla tuli hetki pelattua ja sit sai omia ostettua ja sen jälkeen lähtiki pelit ihan päivvissyä.
– Frisbeetouhus vetoo eniten se kyrpääntyminen heti ensimmäisen vituiks menneen heiton jälkeen. Myös hyvä porukka ja sujuneet(mitkä?) kierrokset jättää lajiin helposti koukkuun. Yleensä, vaikka hermot on menny tuhanteen kertaan yhden kierroksen aikana niin saa mut jo seuraavana päivänä tuleen uusiks, koska aina on jotain mitä ois voinu tehä erilain, ja sitä yritetäänkin. Esimerkiksi puttia oon yrittäny samaistaa, mutta ei siitä silti tuu mitään. Onneks sentään draivista on tullu jotain, jonka takia jaksaa pelata viä, ku avaus on pitkä ja usein OB:lla tai ikaalisis, niin sieltä pystyy viä ehkä pelaan par-tuloksen.
– Tavotteita, ensinnäkin jos tavotteita vois asettaa niin pyritään ny aluks siihen, että sais lisää tarkkuutta ja putin sujumaan jotenkin. Eri kisoihin ois ihan valmis lähtemään, jos tietäis että jokin osa-alue ois vahva niin vois lähteekkin, ihan vaan sen takia että tietää ettei kaikki voi mennä päreiks. Kierroksia on tänäkin vuonna parantunu tosi paljon, vaikka on surkeitakin mahtunu joukkoon tosi monta. Silti ne parhaimmat suoritukset ei oo kadonnu mihkään, ehkä ne on ne ainoot että tietää mihin on joskus pystyny ja vois viä pystyä siihen tai parempaan. Tavoitteita mitä vois asettaa ens kaudelle olis esimerkiksi se että sais putin edes kohtuu varmaksi. Draivissa tarvisi enää tarkkuutta saada. (okei, viä tarttis koittaa paria eri grippityyliä, josko sais viä pidemmälle.) Myös kisoja lupaan käydä kiertämässä sen mukaan mihin pääsen.
– Ehkä saavutukset joita arvostan eniten, on -7 etuysille 5TR, jamon kanssa -9 parikisassa 5TR ja kirjurin ja julkusekon oman ennätyksen parantamiset.
– Kotirata on eittämättä 5TR. Haastava, vaikka moneen kertaan tahkottu. Tuntuu ettei kiekko ole ikinä samassa paikassa missä joskus aiemmin on ollut, joten näin ollen seuraava heitto aivan vituiks ja hermot meni.
– Suosikkikiekko, öö. Joka väylällä tulee heitettyä ainakin kerran wraithia, joten se on varmaankin se. Myös classic roc tulee usein käteen, joten se on suosikkikiekko midareiden puolesta. Rhyno ny on ääryyttä, vittuako siitä referoida enempää.
– Suosikkirata, julku, kirjuri ja 5tr. En osaa nimetä yhtäkään parhaimmuusjärjestykseen.
– Tomahaukee en osaa heittää varmaan 40metriä pidemmäks, mutta peukku-upsissa on mahrottoman parempi krippi ni se on mieluumpi.
– Uudenvuoden lupauksena lupaan menettää hermot ainaki kerran heittäessäni frisbeetä ja lupaan myäs et tulee kerta ku ei mee hermot.