Laitetaanpas hommaa eteenpäin ja otetaan käsittelyyn seuraava vieras. Tai eihän tää mikään vieras oo, aika tuttu suurimmalle osaa. Ladies and gentlemen. Tomoottajat proudly presents – Markku Piittala
———
Markku Myllymäen ykkösväylällä
No niin, mä vähän taisin teitä ketkä näitä lukee, tässä odotuttaa, mutta se johtui täydellisesti siitä, että kysymykset olivat kovin kiperiä ja osaksi siitä, että vastaaja oli kovin laiska. Mutta ennen kuin päästään asiaan, haluan kiittää Lassia siitä, että keksi valita meikäläisen tähän haistateltavaksi. Olimme vain otettu tästä kunniasta. Otimme pahiten itseeni.
Koska aloitit friban?
Se oli viime vuoden elokuuta, kun ekaa kertaa pääsin fribakiekkoa kouriin ja painaan meneen. Olisin kyllä varmaan aikasemminki päässy kokeileen, ku nää Viitasalon Sampat, Rajalan Mikot, Honkaniemen Akit sun muut jo vissiin parikin kesää oli jo tuohon mennessä heitelly. Siihen aikaan tosin olin vielä niin vakaasti sitä mieltä, että on sitte idioottien touhua tommonen ja auoin pahiten päätä aina ku lähtivät Jämiä kohti. Tai siis no oonhan mä edelleenki sitä mieltä, että on idioottien touhua tämä, mutta en vaan tuolloin viä tajunnu että mäkin oon idiootti. Mutta se viimevuoden elokuu. Silloin oli meitä kolme, Hapa, Samppa ja mää, ja paikkana Jämi. Pojilta sain lainaks draiverin ja putterin, tais olla Hapan TL ja Samin joku en muista, eikä niin väliäkään ku ei ollu Dartti. En mä sillä kertaa silti mitään sykähdyttävää ahaa-elämystä, saati heräämistä kokenu, vaikka kotiin päästyäni opettelinkin lajin teorian kokonaisuudessaan ja tilasin nettiputiikista neljä kiekkoa, jos sitä ny vaikka joskus vielä vahingos lähtis koittaan, ja ettei sitte tarttis lainailla keltään ja kysellä tyhmiä. Seuraavalla kertaa sitte oliki jo käytössä omat lätyt ja meidän kolmikon lisäks joukon jatkona Tapani ja Pötse. Onneks olin opetellu termit, että Tapanin vittuiluista tajusinki jotain. Opa ny oikeesti yritti neuvooki jotain, kävi kai noviisia niin sääliks.
Mikä fribassa vetoaa?
Noo, Lassi, sen verran, että mun hyvä entinen tuttu tv:stä, Mika ”Nure” Nurmela, legendaarisesti on sanonu kerran, että… että… …. …eii ei matkatapa, vaan seura, ni sä oot todistanu sen niinku jo niinku oikeeksi senki väitteen. Mutta ihan tosi, on tossa perääki. Kyllä mulle fribassa on tärkeintä se, kenen kanssa pelaa. En oo koskaan käyny yksikseni heittelemäs, mitä ny pari kertaa. Mut tosiaan, kyllä mua enemmän miellyttää kierros aasinpaskaa hyvässä seurassa ku unelmakierros yksikseen. Ja sit se, ku saa rauhas mennä. Oikein ****aa ku jollekki iskee kesken kiessin kauhee kiirus, ku avovaimo tai -hoito soittelee perään. Ei siä radalla silti tuntikaupalla tartte olla, mutta sen aikaa ku siä ollaan, ni ei mennä tuli puan alla. Noh, tohonki oon jo tottunu. Joillaki on elämä. Eipä silti, ei sitä nautintoo voi pelkän seuran piikkiin laittaa. Kyllähän sitä vois mennä vaikka hamsterin avajaisiin jos pelkkä ihmisten läsnäolo olis se juttu. Ei, kyllä se suola on friban rajattomuus. Ratoja ei oo kahta samanlaista, ja jos siltä alkaa tuntuun, niin voi joko ostaa irtokorin, tai tehdä MäkiGyverit ja rakentaa oman korin autonrenkaasta, klemmareista ja vanhoista videoista ja kuskata sitä pitkin tua. Oikein harmittaa se uskomaton potentiaali, mikä tällä lajilla on. Koko maailma on pelikenttä, mutta silti friba on vielä maailmanlaajuisesti pienten piirien juttu, vaikka sitä vois kirjaimellisesti harrastaa kuka vaan ja missä vaan. Kustannukset on (verrattain) minimaaliset, mutta touhu on silti uskomattoman monipuolista. Helppo oppia, mutta vaikea hallita.
Oletko asettanut tavoitteita frisbeegolfissa, jos niin millaisia?
En niin minkäänmoisia.
Mikä ”saavutustasi” arvostat eniten?
Tähän täytyy klassisen kliseisesti todeta, että toivottavasti se saavutus on vielä tulossa. Nykyisissä kun ei hirveästi oo arvostimmeljoa. Mut joo, kuten sanottua, mitään ei yritetä, mutta jos sillä joskus jotain pelillisesti saavuttaa, niin en laita vastaan. Fair Play -palkintoja ei tässä lajissa jaeta, mut siihen mä oon pyrkiny, että toista kannustetaan niin myötä- ku vastatuuleen eikä koijata, pelleillä saati fernetä. (Anteeks Harri se saksipotku). Siis tottakai kunnon peliporukassa pitää olla pellejä ja fernejä, mut mulle ei nuo roolit sovi. Mulle paras saavutus on se, ku pelikaverit tulee sanoon, että ethän sä niin mulkku ookkaan ku miltä näytät. Ka, ku ei mitään saavuta, ni ei nouse kusikaan hattuun. Että ihan seiftinä mä vaan. Vihamiehiä ei mulla juu viä toivottavasti ole ja potentiaalisten vihamiesten parasta ajatellen toivon totisesti, ettei myöskään tule.
Oletko heittänyt holareita? Jos niin missä?
Liki, ei killata.
Kerro ”kotiradastasi”
Myllymäen frisbeegolfrata on 9-väyläinen puistorata aivan kaupungin keskustassa. Korkeuserot, vaihtelevan mittaiset väylät, puut, ob:t ja mandot kehittävät lähipeliä eikä täysillä heittämällä pärjää. Aloittelijoille sopiva rata, jossa on hyvät opasteet ja aktiivista porukkaa.
Suosikkikiekkosi? Tai siis miksi Dart on paros kiekko?
Niin, mä en oo varmaan tätä liiemmin tuonu esille tuo radoilla tai muutenkaan, mutta Dartti on todellakin hyvä kiekko. Ensinnäki se oli mun eka omistamani kiekko, siis eka mikä siitä neljän kiekon ensiostoksesta kilahti postiluukusta. Tilasin nääs eri paikasta ku ne muut kolme, ni tuli kirjeenä. X*!:n postiljooni oikeesti viä runno sen tosta kolosta läpi. No onneks R-pro joustaa. Sit toiseks, on se vaan niin saakelin hyvä. Mullon niitä kaksinki kappalein, mutta en mä sitä toista oo vielä juur käytelly, enkä käytä, ennen ku tuo eka on mäntätty tunnistamattomaks lentämättömäks esineeks. Putterina se on kaikki, midarina ääryyttä ja lyhyemmis draiveissakin phaljo. Vielä en saa 120m luotisuoraan niinku ammattilaiset, mutta työn alla on. Taitaa R-pro olla jo vähä liian fletkua isompiin riuhtasuihin, mutta pitää koittaa jos jostain joku ekostar tai vastaava löytyis. Muutamia ja taas muutamia muitakin puttereita kokeilleena voin kyllä hyvillä mielin suositella Dartia kaikille. Suora ku mikä, jos vaan on sihti kunnos.
Suosikkiratasi?
Vaikka Mylläriin onki kotiovelta vaan lyhyt ajomatka, niin kyllä silti täytyy sanoa tuo Tomoottajien oma aikaansaannos, Viidentienristeys. Tarpeeks syrjäs kaikesta (mattila), mutta silti tos ihan lähellä. Väylät on yyberiä ja muutenki on se ratana vaan niin ra(s)kas. Jos jotain muuta osaisin ku rystyä, ni varmasti monella väylällä monessa kohtaa oikein järkeilisin, että olisko tässä ny sitte tomo vai joku muu heitto.
Tomo vai joku muu heitto?
Niin, juurikin noin.
Sitten syvällisempiin asioihin. Mieshän on radalla itse tyyneyden peri, eikä päällepäin paljoa näy meneekö hyvin vai hyvin huonosti. Foorumille sitten vasta avaudutaan. Eli onko valtavan itsehillinnän salaisuus buddhalaisuus, meditaatio, jooga, kovat huumeet vai mikä sootana?
Sanotaan, että liikkuva kuvaa vastaa **n montaa sanaa, joten palstatilaa säästääkseni tässä mahdollisimman tyhjentävä vastaus:
Onko bägis muita lättyjä näin talvella ku Dart?
Onhan siellä. Jollakinhan sitä on umpihangen sisyyteen ja puiden oksistoihin heiteltävä, joten punasia ja oransseja draivereita on jokunen, ku tuppaavat kyseisistä paikoista erottumaan parhaiten. Dart on sitte onnistumisia varten.
Oletko koskaan kiroillut frisbeegolfradalla? Jos kyllä, niin mikä sai miehen niin suuren tunnekuohun valtaan?
No kerran tos aamuyöstä juovuksis oikasin kotio Myllärin läpi ja konttasin siinä sitte elefantinpaskaan. Silloin taisin kurtistaa kulmiani ja kuiskahtaa lievän manauksen.
Sådant. Lisäkysymyksistä kuokan päälle. Ei vais, kyllä mä tykkään vastailla.