Viikon vieras sarjan vauhdittamiseksi otettiin toinen ”haara” käyttöön, ja sen aloittaa 2011 juniorit 16 -sarjan Suomen Mestari Jyri Salminen.

1. Koska aloitit friban ja muuta fribataustaa?
2. Mikä frisbeegolfissa vetoaa, eli miksi pelaat?
3. Oletko asettanut tavoitteita frisbeegolfissa, jos niin millaisia?
4. Mitä ”saavutustasi” arvostat eniten?
5. Oletko heittänyt holareita? Jos niin missä?
6. Kerro ”kotiradastasi”
7. Suosikkikiekkosi?
8. Suosikkiratasi?
9. Tomo vai joku muu heitto?

Jyri Salminen

1. Aloitin friban 2009. Sain Leevi Liitiltä lainaksi champion beastin jolla lähdettiin vetämään lausteelle kiessi. Jäin heti koukkuun ja vähän ajan päästä uskaltauduin ensimmäisiin 7k viikkokisoihin.

2. Frisbeegolffin hienous on se onnistuneisuuden tunne, kun heität pitkän draivin,hyvän lähestymisen tai pitkän putin.

3. Ensi kauden tavoitteena on kehittyä ja saada kokemusta ja saada top 10 sijoituksia amatöörit ja avoin sarjassa. Pitemmällä tähtäimellä tavoitteena on pelata frisbeegolffia ammattilaisena.

4. Suurin saavutus on viime vuoden suomenmestaruus Oulusta joka on ainoa saavutukseni

5. Holareita on kertynyt 4 kpl. Ei yhtään kisaholaria. Kolme holaria on tullut paraisten neppi radalla ja yksi lausteella väylällä 18.

6. Kotiratani on Lausteen frisbeegolf rata. Lausteella on pitkää ja lyhyttä,kapeaa ja avointa. Todella hyvä treenaamiseen, koska on niin monipuolinen.

7. Suosikki kiekko on +rimminen c-line PD

8. Suosikki rata on European open 2011 kisarata. Todella vaikea

9. Oon heittäny elämässäni yhden hyvän tomon eli valitsen jokin muu heitto

Juha Nieminen kutsui vieraaksi Marko Timosen seuraavanlaisen esittelyn muodossa:

Nyt kun on kuunneltu jo tarpeeksi alottelijan valitusta, pistetään kapula todelliselle konkarille, Marko Timoselle!

Markohan on ollut lajin parissa jo alusta lähtien. Hallitsee kaikki frisbeelajit sujuvasti, ollut myös puheenjohtajana, ja tietysti on saavuttanut menestystä frisbeegolfissa. Nykyisellään hallitseva Suomenmestari sarjassa M-50, sekä EM-hopeamitalisti viime vuodelta samasta sarjasta.

Markon tapasin ensimmäisen kerran Meikussa ’92. Olin yksin pelaamassa, ja kaveri pyysi mukaansa kierrokselle. No, siihen aikaan olin TOSI surkea pelaaja, mutta Marko kärsivällisesti jaksoi pelata kierroksen loppuun kanssani. Hieno mies, kaiken kaikkiaan, ja pitkähermoinen!

Vakikysymysten lisäksi tiedustelisin Markolta:Kuinka niitä hienoja rollereita heitetään, ja millä kiekolla ( Marko, jos joku hallitsee rollerit)?

Marko Timonen

Marko Timosen haastattelu Turun SM-kisoissa 2010

Juha vois vastata itsekin tähän rolleri kysymykseen. Viime vuonna Oulun SM:ssä ”kisailtiin” avauskierroksen jälkeen: Montakos rolleria heitit. Juha voitti heitettyjen rollerien määrässä ja antoi yhden hyvän vinkin, rolleri avauksessa rantaväylällä 4. Seuraavalla kierroksella rollerini tuli hieman liian lujaa rantakiviin ja oli pompata niistä OB:lle, mutta pysähtyi onnekseni rannan pusikoihin ja päätyi korin viereen.

Varmaankin ruotsalaisten heittämänä näin aikoinaan ekat rollerit. Sehän oli mainio heitto etenkin kun ilmatila oli täynnä oksia ja lehtiä. Ensin treenasin niitä avoimella kentällä, jotta opin kiekon liikkeet ja heittokulman. Sitten ryhdyin heittämään niitä rohkeasti kilpailuissa.

Rolleri on käyttökelpoinen heitto hyvän pelaajan monipuolisessa heittovalikoimassa. Pitkän rystypuolen rollern heitän alivakaalla kiekolla. Tällöin kiekon lähtökulman ei tarvitse olla luonnottoman pysty, vaan kiekko osoittaa noin klo 10:een. Näin kiekko lentää hyvän matkaa ilmassa ja putoaa maahan kierimään juuri oikeassa kulmassa. Vähänkin pitkä tai märkä nurmikko jarruttaa rollerin tehokkaasti.

Oma rollerikiekkoni on Timo Pursion vanha Millenium Orion LS, jonka hän oli heittänyt voimalinjan johtoihin, niin että kiekosta tuli hänelle liian alivakkaa.

Sormirolleri foreotteella on myös hyvä ja lyhyenä varsin helppo heitto. Sillä olen selvinnyt ulos monesta pusikosta. Se täytys opetella vielä vasemmalla kädellä.

1. Koska aloitit friban ja muuta fribataustaa?
Keväällä 1978 kopiteltiin pihanurmella luokkakaverini Wham-o:n All Amerikan frisbeellä, jonka hänen isänsä oli tuonut Amerikan matkaltaan.
Samana keväänä Suomi-Amerikkaseura järjesti Helsingissä frisbeeurheilun teemaillan, jossa ketseltiin mm. kelafilmejä MM-kisoista Rose Bowlilta, Californiasta. Iltaa isännöivät Jukka Porko ja Leo Luoti, jotka olivat saaneet toimeksiannon Seppo Niemiseltä lajin markkinoinnin aloittamisesta Suomessa. Illan päätteeksi mentiin heittämään kiekkoa viereiseen puistoon Hietaniemessä. Tästä alkoi lajin säännöllinen harrastus- ja järjestötoiminta, ja pian perustettiin Suomen Frisbeeliitto16.5.1978.
Alkuun harrastettiin kaikkia lajeja ultimatesta freestyleen. Pituusheitto muodostui pian lempilajikseni ja on golfin ohella sitä edelleen.

2. Mikä frisbeegolfissa vetoaa, eli miksi pelaat?
Haastavan välineen hallinta kiehtoo. kiekon heittäminen pitkälle ja hallitusti haluttuun paikkaan on hienoa.
Toinen puoli on lajin harrastajien mukava porukka. On mukava tavata vanhoja tuttuja ja tutustua uusiin lahjakkaisiin junnuihin. On ollut huikeata seurata mm. Seppo Pajun kehitystä kun on aikoinaan pelannut hänen vanhempiensa kanssa, joita voi nyt taas tavata kisoissa.

3. Oletko asettanut tavoitteita frisbeegolfissa, jos niin millaisia?
Omien taitojen kehittäminen on edelleen innostavaa ja kilpaileminen on hemmetin hauskaa. Ensi kesän kisakalenterissani on jo viisi kisaa. Henkilökohtaisesti tähtään hyvään menestykseen SM- ja EM-kisoissa seniorit 50 sarjassa.
Toisen kerran järjestettävä Masteri on kohokohta alkukesässä. Nummelan Frisbeeseura järjestää tapahtuman ja mä pyrin keräämään sinne lajin pioneeraja.
Joskus haluaisin lähteä vielä lajin emämaahan, Amerikkaan pelaamaan, esim. US Mastersiin.

4. Mitä ”saavutustasi” arvostat eniten?
Pituuden 4. sija kenttälajien toisissa EM kisoissa Englannissa 1983. Pääsin ainoana suomalaisena kiilaamaan itseni ruotsalaisten suvereenisti hallitsemaan rintamaan. Se tuntui hyvältä, vaikka mitalisija jäikin 2:n metrin päähän tuloksella 118m.
Pääsen elokuussa tuolle samalle nurmelle 29:n vuoden jälkeen kisaamaan frisbeegolfin EM kisoihin.

5. Oletko heittänyt holareita? Jos niin missä?
Vuosien viskomisesta huolimatta noita on kertynyt kisoissa vain yksi. Keväisessä parigolfkisassa Batsien järjestämässä kisassa Nurmijärven golfkeskuksessa.

6. Kerro ”kotiradastasi”
Kirjurin Fisbeegolfpuisto Porissa. Rata on keskellä kaupunkia, kaupungin hienoimmassa puistossa. Olen verrannut Kirjuria siihen, että Helsingissä olisi rata Kaivopuistossa.

Kävin tunnustelevia neuvotteluja radasta kaupungin kanssa jo pian muutettuani Poriin 1996. Aika kypsyi radalle suosiolliseksi 2007, jolloin käynnistyi yhteistyö kaupungin ja seuramme kanssa ja rata valmistui keväällä 2009, SM sarjan avaukseen.

Radan suhteen on jouduttu tekemään kompromisseja puiston muutenkin vilkkaan virkistyskäytön kanssa. Väylät lomittuvat monin paikoin vähässä käytössä oleville alueille ja toisaalta parilla väylällä pelaajien täytyy olla huolellisia ja väistää muita alueella liikkujia. Radassa on hienoa se, että se on kokonaan helppokulkuisessa puistomaastossa. Rata toimii monipuolisesti tarjoten aloittelijalle avoimia pelialueita, mutta haastaa kokeneen pelaajan hyvää tulosta jahdatessa.

7. Suosikkikiekkosi?
Se on kiekko, jonka heitän joka väylällä, luottoputterini, vuoden 2001 SM kisojen kisakiekko, Milleniumin Omega putteri. Kiekon muoviseokseen oli lisätty pienenpieniä rakeita, jotka tekivät kiekon pinnasta sopivan karhean, että siitä sai mainion otteen. Nyttemmin pinta on kulunut sileäksi, mutta en ole sitä silti vaihtanut. Ehkä tässä on jo ripaus taikauskoa, mutta kiekko on säilyttänyt paikkansa kassini etutaskussa. Kun kiekko joskus hajoaa se on varmaan lyhyen hartaushetken paikka, mutta onneksi kymmenen kiekon harjoitussetissä on jo uusi ”perintöprinnsi” valmiina.

Muuten käytetyinpiä kiekkoja ovat Milleniumin Aurora, Innovan Destroyer, Milleniumin Orion LS ja Discmanian TD.

8. Suosikkiratasi?
Nokian EO-rata on hieno ja oli mieluisa uutinen, että ensi kesän SM:t pelataan siellä. Rata on monipuolinen, haastava ja kaunis, eikä se ole päästänyt mua helpolla. Viime kesän EO meni huonosti, mutta sain siitä vain uutta kipinää radan selättämiseksi.
Golfkärryni sopii pitkälle puistoradalle mainiosti, kaltevaa rinnettä etenevää väylää 4 lukuunottamatta. Pelatessani väylää ensimmäistä kertaa kärryni kellahti rinteessä kumoon ja kiekot ja varusteet levisivät pitkin mäkeä. Reilut pelikaverit keräsivät kanssani kaikki takaisin ja seuraavilla kerroilla olen valinnut ajolinjan tarkkaan.

9. Tomo vai joku muu heitto?
Tomo taipuu multa huonosti. Pystyn toki heittämään lyhyitä ”kirveitä”, mutta olkapää ei kestä kovaa rykäisyä. Tomon asemesta heitän joskus backspin rystyheiton tosi pystyyn, peukalon ollessa vasten kiekon sisäreunaa.

10. Talvella vai kesällä?
Ehdottomasti kesällä. Mulla alkaa aina syksyllä melkoisen totaalinen kiekoton kausi elo-syyskuun vaihteessa. Talven mittaan aloitan hallitreenit ja valmentautumisen tulevaan kauteen.

Porissa pääsemme talvella harjoittelemaan Karhuhalliin, jossa on hyvät olosuhteet, iso sisäjalkapallokenttä ja seuramme puttikori.