Viikon Vieras #26 – Juha Nieminen

Seuraava vieras on aina paikalla. Mukava kaveri tunnetaan monella nimellä. Ihmeurpo ja Hämis ovatko nämä yksi ja sama mies.
Juha on varmaan pelannut aina ja ollut vaikutamassa lajiin taustalla kuin edessä. Kesäkisaa ja talvikisaa…

Ole hyvä Juha… -Tikkis

Juha Nieminen

Tänks, Tikkis! Menin ihan hämilleni…

1) Alkuhistoria.
Joskus -77-78 Hämeenlinnassa heiteltiin kaverin kanssa innokkaasti koko kesä koppauksia amiksen hiekkakentällä.
Se oli ollu muka niin hauskaa että piti mennä -91 kenttälajien SM-kisoihin heittää koppauksia. En saanu tulosta. Jotku mukana olleet varmaan muistaa että joku ihme urpo tuli kisoihin eikä osannu heittää yhtään.

Joo, sama linja jatku seuraavana vuonna. Löyty uus laji, kiekkogolf! Sellasta pelattiin Helsingin Meikussa. Koko kisa viskottiin Tomin kanssa.
Sit lähettiin syksyllä suoraan SM-kisoihin. Yks ongelma tosin oli, oli vaan kaks kiekkoo, ja molemmat oli niin kuluneita, et niillä ei voinu heittää suoraan.
Nema problema, toisella putattiin, ja sillä saikin tosi ihmeputteja, kiekko teki komeen ässän ennenku meni koriin, tai oikeestaan jonnekin sinne päin.
Peli ei menny ihan putkeen. Pelattiin Tomin kanssa rapapoolissa. Jostain syystä Veli Berglund oli joutunu samaan pooliin. Kaveri katteli ihmeissään meidän heittoja, ja totes sitten kauhistuneena, että hän ei oikeesti kuuluis tähän pooliin. Ja oikeessa oli, me oltiin tosi surkeita!
Anyway, en ollu viimenen, mä voitin Tomin!
Jatko on yhtä surkeeta, et ei siitä sit sen enempää.

2) Miks fribagolf on hauskaa:
Joo sitä mä ihmettelen itekin, eikö muka keksi mitään parempaa tekemistä!

Oikeestaan mieluummin mä joisin kaljaa ja kuuntelisin punk-levyjä. Tähän väliin mainos: OSTAKAA UUSI SÄRKYNEITTEN LP JA POMPPIKAA TASAJALKAA KOTONA!

3) Tavoitteista:
Joo, ihan älyttömii tavoitteita, mut niitä ei kerrota kenellekkään!

4) Paras saavutus:
Tää on helppo! SM-hopee -96. Tosin hävisin sudarissa. Oikeestaan siitä alko alamäki..eh.. seuraava kysymys.

5) Onks tullu holareita:
Meikussa varmaan melkein joka väylällä aikanaan, tänä vuonna on tainnu tulla vaan kaks Hämeenlinnassa.
Ehdottomasti paras holari tuli joskus Stockholm Openissa, Järvassa. Kisa oli yks mun surkeimpia, mut viimesellä väylällä pommihyseri koriin!
Sattu oleen vielä kisan ainoo holari, joten siitä tuli ihan hyvä palkinto. Eli ei kantsi koskaan denffata, ei koskaan tiedä mitä tulee vastaan!

6) Kotirata:
Aluksi Meikku, sit Munkka, ja tietysti nyt Tali. Mut oikeestaan nyt on tullu melkein eniten pelattua Hämeenlinnassa.

Tää on 9-väylänen nätti rata Ahveniston harjun kupeessa. Lyhyitä, mutta ovelia väyliä. Lisäksi kaikenlaista jännää ympäristössä, osa alueesta on ollu jonkunnäköinen laiton kaatopaikka aikanaan. Löysin esim. vanhan Zundapp-mopon raadon sieltä. Käykää ihmeessä tsekkaamassa!

7) Suosikkilätty:
Hmm… joo, se on toi 167g Teerex. Mul on niitä 5 kpl:ta, tilasin Sveitsistä. Se on tummanpunanen, kuva ja tekstit mustia. Kuvassa tosi surullisen näkönen karhu. Tosi hieno kiekko, mutta lentää kyllä vähän minne sattuu!

8) Suosikkirata:
Aika vaikee valita. Ehkä EO-kisarata, tai olisko sittenkin Oulun, Meri-Toppilan SM-rata, mut toisaalta Suomenlinna oli yliveto..äh.. mut se ei o kuitenkaan kiintee rata. Hm..joo, se on toi Yyteri, tosi makee paikka keväällä ja syksyllä kun siellä on hiljasta ja hiekkakin kantaa kävellä.

Tärkeintä hyvässä radassa on se, että on tilaa heittää ja ympäristö on hieno. Tiukoilla mettäradoilla rupee ahistaan pahasti.

9) Tomo vai jotain muuta:
Tomo kuullostaa hienolta, en tiedä kyllä mikä se oikeestaan on…joo ehdottomasti Tomo, täytyy ruveta heti reenaamaan!

10) Kesällä, talvella:
Talvella, hä? Kuka hullu ny talvella pelais! Kesällä tietysti!

Palataan tohon Eesti-juttuun myöhemmin, mut tähän väliin vielä yks kysymys jonka Tikkis unohti kysyä multa.

Mikä on sun suosikkibändi: No sehän on tietysti PERTTI KURIKAN NIMIPÄIVÄT!

Viikon Vieras #25 – Markus Stigzelius (Talin Tallaajat)

Seuraava vieras on Talin Tallaajien pitkäaikainen puheenjohtaja,
joka on puurtanut lajin eteen jo vuosia.
Yhdistystoiminnan, radanhoidon, kisajärjestelyjen ja monen muun asian aktiivi,
sekä yksi mukavimmista poolikavereista mitä kohdalle voi sattua.

Take it away Markus…
-Mikko

Markus Stigzelius

1. Koska aloitit friban ja muuta fribataustaa
Frisbeetä on tullut nakeltua aina jossain muodossa, mutta 80-luvun lopulla tuli Mikko Laakson, Hannu Lappalaisen, Visa Ruuhisen ja Mika Nordbergin kanssa ihmeteltyä asiaa enemmänkin Munkassa ja Meikussa. Sitten tuli opiskeltua ja työskenneltyä pitkät ajat ulkomailla ja frisbeet unohtu kunnes 90-luvun lopulla eräänä sateisena syyspäivänä Hannu Lappalainen pyysi Munkan viikkokisojen päättäjäisiin. Kipinä oli taas syttynyt.

2. Mikä frisbeegolfissa vetoaa, eli miksi pelaat?
Lajin rentous ja itse pelivälineen kaunislento kiehtoo.

3. Oletko asettanut tavoitteita frisbeegolfissa, jos niin millaisia?
Viihdepelaaja. Ei suurempia tavoitteita kuin nauttia pelistä.

4. Mitä ”saavutustasi” arvostat eniten?
2011 Talin Tallaajien Tuplakiekkomestaruus yhdessä Ukko-Pekka Louhivaaran kanssa.

5. Oletko heittänyt holareita? Jos niin missä?
29.6.2007 Tali Open parigolf väylä #4. Eipä tarvinnut Paul Carelsin heittää sillä väylällä.

6. Kerro ”kotiradastasi”
Talin Frisbeegolfpuisto. Jos et ole siellä vielä pelannut niin tee se pian. Tehty täysin vapaaehtoisvoimin. Hieno paikka ihmisen elää, hengittää ja pelaa!
Siis paljon muuta kuin rata … se on oma puisto, vapaa-ajankeskus, pubi, olohuone jne.

Nykyisen tiedon mukaan 2014 alue kokee täydellisen muutoksen. Luvassa siis uutta ja ihmeellistä … millaista sitä ei tiedä kukaan

7. Suosikkikiekkosi?
Wham-O DDC Frisbee
golfpannuista ei ole Discraftin Soft Magnetin voittanutta

8. Suosikkiratasi?
Talin Frisbeegolfpuisto
—-
Vihiojalla Tampereella on hieno tunnelma. Pienessä puistossa kaunis rata.

9. Tomo vai joku muu heitto?
Bäre – forehand heitto backhandin kierteellä
eikun aikuisten oikeesti siis backhand ja forehand jätetään tomot vähemmälle.

Lisäkysymykseen, että hommaahan frisbeegolfseuran pyörittämisessä on ihan helvetisti :-) Tallaajissa hommat on kuitenkin ollut hauskaa ”puuhastelua”. Talissa on jäänyt peliaika vähemmälle kun on ollut aina jotain rataproggista käynnissä.  Kymmenen vuoden jälkeen arvostan kyllä kaikkia seuratoiminassa aktiivisesti mukana olevia paljon.

Lajimme on vielä niin pieni ja lapsenkengissä, että tilaa tekijöille on ja uutta verta vaan lisää niin liiton hommiin kuin seurapuolellekin. Menkää rohkeasti mukaan!

Itsellä on päivätyön puolella käynissä sellainen myllerys, että aikaa lajille ei oikein tahdo löytyä. Mukana kuitenkin TT:n hallituksessa ja 2012 Tali Openinkin vetäminen on alkanut taas kiinnostaa…. mikä se kysymys olikaan???

Viikon vieras #24 Mikko Laakso

Seuraavaksi sitten linjoille laitetaankin yksi aikamme frisbeelegendoja. Viime vuosina miestä ei juurikaan ole kilparadoilla näkynyt, mutta onko kenties harjoiteltu salaa jotain tulevaisuuden tapahtumaa silmällä pitäen?

Tämä mies tunnetaan loistavasta kiekkojen hallinnasta ja puhtaista Aviar-heitoistaan – siinä missä kokemattomammat kaivavat bägistään Monsteria vastatuuleen, tämä mies heittää Aviaarin, yleensä korin juureen.

Kyseessä on ensimmäinen suomalainen maailmanmestari – jo vuodelta 1985. Monet ovat ihmetelleet, kuka ihme on tämä rating-listoilla hyvin korkealla (1002) roikkuva Mikko Laakso, jota ei kuitenkaan juuri kukaan näe missään. Otetaanpa selvää. -Poimis

Mikko Laakso

1. Koska aloitit friban ja muuta fribataustaa

Sain ensimmäisen frisbeen vuonna 1978 ja tykkäsin heti sen heittelystä.
Heiteltiin kavereiden kanssa mm. tarkkuutta tamppaustelineen läpi kunnes kuulin,
että heittelyssä on ihan oikeita lajeja, ja harrastajia.
Siihen aikaan kenttälajit olivat suosittuja, ja treenailin kaikkia lajeja, ja jossain vaiheessa myös golffia.
Ensimmäinen pysyvä ratahan tuli vasta silloin joskus Meikkuun.

2. Mikä frisbeegolfissa vetoaa, eli miksi pelaat?

Frisbeegolffissa vetoaa se, että se on tosi vaikeaa ja lisäksi on vaan hienoa kun pystyy heittämään jonkun esineen
sadan metrin päähän jonkunlaisella tarkkuudella.
Iso plussa on myös se, että lajin parissa on enimmäkseen mukavia ihmisiä.

3. Oletko asettanut tavoitteita frisbeegolfissa, jos niin millaisia?

Tässä vaiheessa tavoitteena on saada paikat pysymään kunnossa, ja löytää hieman kateissa ollut motivaatio.

4. Mitä ”saavutustasi” arvostat eniten?

Kyllä kai juniorien maailmanmestaruus v.1985 on se mieleenpainuvin.

5. Oletko heittänyt holareita? Jos niin missä?

Pelattuihin kierroksiin nähden todella vähän. Nurmijärvellä, Epilässä ja Meikussa nyt ainakin.

6. Kerro ”kotiradastasi”

Tällä hetkellä ei oikein varsinaista kotirataa ole, mutta Talia pidän sellaisena, sitä kun on ollut mukana rakentamassa.

7. Suosikkikiekkosi?

Aviar, Roc, Teebird, siinä järjestyksessä

8. Suosikkiratasi?

Niitä on monta. Suomessa Tali, Lauste, Epilä, Suomenlinna, jne. jne.
Jopa ulkomailla on hienoja ratoja. Kannattaa käydä katsomassa.

9. Tomo vai joku muu heitto?

Vain äärimmäisessä hädässä heitetään joku muu kuin perus rystyheitto.

Viikon vieras #23 – Sami ”Poimis” Poimala (Talin Tallaajat)

Kutsun seuraavaksi vieraaksi Sami Poimalan. Äijähän on fribaliiton puhis ja tietää säännöistä kaiken. Lisäksi Sami tunnetaan miehekkäästä pitkästä tukastaan ja mahtavista upseistaan (stadin ykkönen ehkä?). Kisojakin Poimuri on kiertänyt ahkerasti viime vuosina.
-Miko

Sami Poimala

1. Koska aloitit frisbeegolfin?

Ekan kerran oon frisbeetä heittänyt varmaan joskus 80-luvun lopulla, jolloin moiset kapistukset olivat kovassa muodissa. Silloin ei kuitenkaan mistään golfista (suurella yleisöllä) ollut tietoakaan.

Merkittävä tapahtuma oli vuosi 2000, jolloin kaveriporukalla piti mennä rannalle kopittelemaan ja kun kellään ei ollut frisbeetä, piti mun lähteä kaupasta moinen hakemaan. Paikallisessa InterSportissa (Jyväskylässä) ei kuulemma ollut mitään tarjolla… paitsi että oli sittenkin.

Joku huutaa takahuoneesta että on meillä täällä yks tämmönen kummajainen. Siitä leipä mukaan ja kopittelemaan.
Ihmetystä aiheutti se, että eihän se lentänyt oikein yhtään mihinkään. Painavakin oli ja kiinni otettaessa sattui ihan pirusti. Päällä luki joku mystinen ”Stingray”. Kopittelu jäi lyhyeen.

Tuon tekstin lisäksi kiekossa luki myös ”disc golf” ja moinen termi aiheutti ihmetystä, joten eikun Googl… Altavistaamaan, mistä on kyse.
Sieltähän se totuus sitten paljastuikin ja ajattelin ”ei hitto, onpa siisti laji”. Sinä kesänä sitten tehtiin puistoihin omia ”ratoja” siten, että pitää osua johonkin puuhun, ja kiertää tiettyä reittiä jne.

Sitten harrastus kuitenkin unohtui, kunnes kesällä 2004 minut sattumalta kutsuttiin mukaan tutustumaan Vihiojan rataan. Heräsi pienimuotoinen ihmetys ”mitä ihmettä, onko Suomessakin tämän pelin harrastajia”.
Kaksi kierrosta Vihiojaa ja kärpänen puraisi heti.

Silloisesta Frisbeezeristä kyselin, josko joku voisi lähteä opastamaan aloittelijaa ja sainkin jonkun mystisen Tommin yhteystiedot. Sähköposti laulamaan ja kaverihan vastasikin pian ja sovimme treffit Epilän radalle. Harrastajan opastuksella alkuun ja treenaamaan. Tommi näytti niin hienoja heittoja, että halusin heti pystyä itse samaan.

Myöhemmin lueskelin netistä, että kyseessä näytti olevan yksi silloisia Euroopan huippupelaajia! ”Kivasti tehty”, ajattelin.

Sitten samana syksynä frisbeeratojen ja peliseuran perässä (nojoo, myönnetään, myös töillä saattoi olla vaikutusta) muutto Helsinkiin ja loppu onkin historiaa :)

2. Mikä frisbeegolfissa vetoaa?

Kun näin Tommin heittoja, innostuin jotenkin suunnattomasti. Myös ajatus siitä, että huippupelaaja lähtee niin avuliaasti opastamaan vasta-alkajaa, tuntui hienolta. Jos aloittaisin tennis-harrastuksen, tuskinpa Jarkko Nieminen lähtisi noin vain opettamaan… ainakaan ilmaiseksi.

Ekaa kertaa kun kävelin Talin viikkokisoihin, minut poimittiin tien varrelta autokyytiin ja otettiin siten heti porukkaan. Alusta lähtien fribaa harrastava porukka on tuntunut niin mukavalta, että jo pelkästään siitä syystä tämä scene vetää puoleensa.

Frisbee välineenä on aina kiehtonut, miten sillä voikin tehdä niin monenlaisia temppuja. Ja kun laji on niin helppo aloittaa, eikä vaadi mitään suunnatonta treenimäärää, jotta siitä voisi nauttia (yritäpä nauttia vaikka tenniksestä, jossa ei edes syöttöä saa osumaan ruutuun millään…).

Kukin voi harrastaa lajia itselle sopivalla tavalla ja haasteet eivät lopu koskaan.

3. Oletko asettanut tavoitteita frisbeegolfissa?

Pelilliset tavoitteet ovat tainneet redusoitua siihen, että ”voi kunpa joskus menis kaikki putit alle 7-metristä sisään”. Ihan sama millaiseen sijoitukseen sillä pääsisi (tällä hetkellä yllättävän korkealle ainakin Suomessa), mutta lyhyet puttimokat ovat turhauttavia :)

Laajemmin, olisi mukava nähdä, että laji saavuttaisi paikkansa yhtenä koko kansan liikuntamuotona ja että kilpapelaajamme saisivat kunnon puitteet treenaamiseen ja kilpailujen järjestämiseen. Käytännössä tämä tarkoittaisi muutamaa Järvan/Skellefteån veroista kiinteää, suljettua rataa.

4. Mitä saavutustasi arvostat eniten?

En ole missään vaiheessa lähtenyt tosissani ’saavuttamaan’ mitään. En treenaa lähellekään niitä määriä, joka vaadittaisiin vakavasti otettavalta kilpaharrastukselta.

Varmaan suurimmat saavutukset liittyvät siihen, että olen jatkanut samaa perinnettä, johon itse törmäsin harrastusta aloittaessani; lähden koska tahansa esittelemään lajia, pitämään peruskursseja ja valmentamaan jo pidemmälle ehtineitäkin. On ollut mukavaa nähdä, kuinka jonkun toisen peli on kehittynyt opastuksen seurauksena.

Sami EM-kisoissa (kuva: frisbee.net)


5. Oletko heittänyt holareita? Jos niin missä?

On noita muutamia kertynyt: Meikussa pari, Rautalammilla yksi neitsytkierroksella ja unohtumattomimpana European Openissa vuonna 2006 viimeisellä väylällä, viimeisellä kierroksella turnauksen päättävä heitto meni tiiltä suoraan häkkiin, vieläpä suuren yleisön edessä. Varmaan suurimmat aplodit mitä koskaan tulen pelaamalla saavuttamaan :)

6. Kerro kotiradastasi

Tali. En suosittele aloittelijalle, mutta jokaiselle jo lajin saloihin perehtyneelle ehdottomasti kokeilemisen arvoinen kisarata. Ja tokihan se on yksi suomen parhaiten ylläpidettyjä ja muutenkin hieno paikka.

7. Mikä on suosikkikiekkosi?

TT ”Parempaa Rataa” CFR Destroyer. Tai jos pitäis valita vain yksi kiekko autiolle saarelle, niin se olisi kyllä Aviar. Tai sitten Roc.

8. Entä suosikkiratasi?

Disc Golf Terminalen, Skellefteå. Tällä radalla tuntee olevansa frisbeegolfradalla. Monipuolinen, haastava, mutta antaa myös tilaisuuksia hengähtää. Ja ”tykittää”. Skellefteån pojat ovat onnistuneet sillä harvinaislaatuisella tavalla, että heidän radalla on kiva pelata aina.

Kuka tahansa osaa suunnitella vaikean radan, mutta sellaisen radan, jossa on kiva myös epäonnistua, suunnitteleminen on pari magnitudia vaikeampaa.

Niin, ja tämä rata on ole mahdoton millään taitotasolla. Kullekin taitotasolle löytyy mahdollisuus suoriutua radasta kunnialla.

9. Tomo vai joku muu heitto?

Upsini heitän kyllä peukulla, mutta tässä viime vuosina on käynyt sellainen hämmästyttävä asia, että olen oppinut hieman heittämään myös muita heittoja, joten upsien määrä on vähentynyt dramaattisesti :)

Mikon extrat

+ Mikä on sun upsin salaisuus?

Eiköhän nyt kuitenkin jätetä se stadin ykkösen titteli Piipolle, joka heittää upsia vaikka selällään maaten – olkapään kunnosta riippumatta – pidemmälle kuin minä.
Oma henkilökohtainen salaisuus lienee junnuna harrastetuissa sulka- ja lentopallossa. Liikerata on siis kovin tuttu.

+ Koska leikkaat tukkasi ja alat treenaan kunnolla?

Edellisestä pitkätukkaherjasta ehtikin jo kulua lähes kymmenen vuotta ja ajattelin että kohta voisi olla aika. Onnistuit kuitenkin nollaamaan laskurin, joten palataan asiaan v. 2021.

+ Koska Suomeen saadaan yhtä hieno rata kuin Järvä tai Skellefteå?

Aikanaan arvelin sen tapahtuvan vuonna 2010, mutta olin valitettavasti väärässä. Nyt sanoisin, että jos ei vuoteen 2015 mennessä, niin sitten ei koskaan.

+ Oletko pelannut koskaan ns. unelmakiessiä? Missä ja milloin?

Unelmakiessi tarkoittaisi mulle sitä, että että järkevästi perustellen ei voisi valittaa mistään (aina voi toivoa ihmeitä, mutta realismi mukaan). Eli esim. ei yhtään missattua alle 6-metristä puttia. Sellaista ei ole vielä näkynyt.

Perinteisesti olen parhaat rundini pelannut joko Järvassa ja Skellefteåssa, joissa molemmissa on 1000-raja mennyt rikki, kovin on muistaakseni Järvan 1018 parin vuoden takaa, tulos taisi olla 55. Se oli ”unelmakiessi” pois lukien ne pari missattua viismetristä. Kummasti alkaa putti tutisemaan kun ajattelee ”hitto, tästähän on tulossa hyvä rundi”.

Lisäkysymyksiä Samille foorumilla